Villivihannekset

VILLIVIHANNEKSET JA LUONNONYRTIT
muokattu ja lisätty tästä

Ahomansikka (metsämansikka) (Fragaria vesca)
Nuoret alkukesän lehdet ovat hyvää yrttiteeainesta niin tuoreena, kuivattuna kuin hiostettunakin. Lehtiä voi myös silputa salaatteihin tai esim. voileipien päälle ja kuivattuna ne käyvät yrttiviherjauhesekoituksiin.

Jauhosavikka (Saviheinä) (Chenopodium album)
Koko kasvi soveltuu tuoreena salaatteihin ja lämpimissä ruoissa pinaatin tapaan käytettäväksi. Huom! Koska jauhosavikka sisältää runsaasti oksaalihappoa, tulisi sen kanssa nauttia aina jotain kalsiumpitoista, joka sitoo oksaalihapon haitattomaan muotoon.

Juolavehnä (Agropyrum repens)
Maltaan makuisia juolavehnän juuria voi kuivata ja käyttää jauhon jatkoksi tai oluen valmistukseen.

Karhunputki (Angelica sylvestris)
Nuoria kevätversoja ja lehtiä voi käyttää tuoreena salaatteihin tai syödä leivän päällä. Myös varsia voi silputa ruokiin ja niistä voi keittää myös
hilloa. Varret kannattaa kuitenkin ensin kuoria ja liottaa, sillä maku on muuten karvas. Myös karhunputken juuri on ravinnoksi kelpaavaa.

Koivu (Betula spp.)
Kaikkien koivulajien lehdet ovat syötäväksi kelpaavia. Vitamiinipitoisuudet eri koivulajien sisällä tosin vaihtelevat. Esimerkiksi rauduskoivun lehdissä on kolmannes enemmän C-vitamiinia kuin hieskoivun lehdissä. Vitamiinipitoisuudet vähenevät myös lehden vanhetessa. Lehtiä voi käyttää salaatteihin sekä hauduttaa yrttiteeksi. Nuoret hiirenkorvat soveltuvat ruoissa persiljan tapaan käytettäväksi esim. ruoka-annosten koristeluun tai voileipien päälle. Kuivatut lehdet ovat
erinomainen viherjauhe- ja yrttisuolasekoitusten raaka-aine.
Keväällä kerättävä koivunmahla on ravintorikas janojuoma. Sitä voi käyttää paitsi sellaisenaan, myös mm. teevedeksi, mehuihin, leivontaan ja puurojen nesteeksi. Sen säilyvyys on kuitenkin huono ja se tulisikin käyttää muutaman päivän sisällä keräämisestä. Jos mahlaa tahtoo säilöä, tulee se pakastaa tai keittää siirapiksi.

Kuusi (Picea abies)
Vaaleanvihreät kevään vuosikasvaimet eli kuusenkerkät ovat raikas lisä salaatteihin ja niitä voi napostella sellaisenaan suoraan puusta tai hauduttaa virkistäväksi yrttiteeksi. Sekä tuoreista, että kuivatuista kuusenkerkistä voi keittää sokerin kanssa flunssarohtona toimivaa kuusenkerkkäsiirappia.

Käenkaali (Ketunleipä) (Oxalis acetocella)
Nuoria lehtiä ja kukkia voi napostella sellaisenaan tai käyttää salaattien raaka-aineena. Käenkaali on maultaan hapan ja se sisältää oksaalihappoa, mistä syystä sitä ei kannata nauttia kerralla kovin suuria määriä.

Lillukka (Rubus saxatilis)
Lillukan lehdet ovat yksi parhaimmista kotimaisista yrttiteeaineksista. Lehdet sopivat teeainekseksi sekä tuoreena, että kuivattuna. Hiostaminen ennen kuivausta parantaa makua entisestään. Myös lillukan marjat ovat syötäviä, mutta niiden sato on yleensä kovin heikko. Jos marjoja sattuu löytämään runsaasti, voi niistä valmistaa esim. hilloa, kunhan siemenet siivilöidään ensin pois.

Lutukka (Capsella bursa-pastoris)
Nuoret kevätversot sekä talvehtineet lehtiruusukkeet soveltuvat salaatteihin, muhennoksiin, leipien päälle ja keittoihin. Versoja voi käyttää myös yrttiteesekoitusten raaka-aineeksi.

Maitohorsma (Epilobium angustifolium)
Kevään nuoria juuriversoja voidaan käyttää keitettynä parsan tapaan. Nuoret lehdet käyvät salaatteihin ja esim. laatikkoruokiin, kuivattuna viherjauheisiin. Kukat ja vanhemmat lehdet ovat myös hyvä yrttiteeaines etenkin hiostettuna. Aikoinaan varsinkin Venäjällä horsman lehtiä on käytetty jopa aidon kiinalaisen teen väärennöksenä.

Mesiangervo (Filipendula ulmaria)
Nuoret lehdet käyvät tuoreena ja kuivattuna mausteeksi esim. kasvis-, kala- ja riistaruokiin. Lehtien fermentointi eli hiostaminen ennen käyttöä parantaa makua. Mesiangervon kukkia on kansanperinteessä käytetty erilaisten juomien, kuten siman, viinien ja oluen valmistukseen.
Huom! Kasvin lääkkeellisten ominaisuuksien vuoksi jatkuvaa käyttöä ei suositella.

Nokkonen (Urtica dioica)
Nokkonen on varmasti tunnetuin ja eniten käytetyin ja villivihanneksemme. Ravinnoksi kelpaavat nuoret versot ja kypsät syksyllä kerättävät siemenet. Versojen paras keruuaika on keväällä niiden ollessa noin 10 - 15 cm:n mittaisia, mutta satoa saa myös myöhemmin kesällä niittämällä kasvustoa välillä matalaksi. Nokkonen kerää itseensä haitallisia nitraatteja, joten niitä ei tule kerätä kompostien läheisyydestä, typellä lannoitetuilta alueilta tai karjasuojien lähettyviltä.
Nokkosta voi käyttää tuoreelta pieneksi silputtuna esim. salaatinkastikkeisiin tai siitä voi hauduttaa teetä.
Nokkosta kannattaa myös kuivata ja käyttää pieneksi murskattuna
yrttiviherjauheisiin, yrttiteesekoituksiin, leivontaan tai lämpimiin ruokiin, kuten keittoihin. Arvokkaita rasvahappoja sisältäviä nokkosen siemeniä voi ripotella ruokiin tai käyttää viherjauheiden raaka-aineeksi.
Nokkonen on hyvin ravintorikas kasvi. Se sisältää mm. rautaa seitsemän kertaa enemmän kuin pinaatti, piitä 60 kertaa enemmän kuin lehtisalaatti, kalsiumia kolme kertaa enemmän kuin maito ja C-vitamiinia viisi kertaa enemmän kuin appelsiini.

Pihatähtimö (Vesiheinä) (Stellaria media)
Mehevä salaattiaines, joka soveltuu myös erilaisiin kasvismuhennoksiin ja kuivattuna
viherjauheisiin. Ravinnoksi kelpaa koko kasvi juuria lukuun ottamatta. Kiehauttaminen ennen käyttöä poistaa kasvin muuten hieman multaisen maun.

Piharatamo (Plantago major)
Nuoret ratamon lehdet ovat maukkaita salaateissa ja niitä voi käyttää ryöpättynä ja pieneksi silputtuna lämpimiin ruokiin kuten keittoihin ja muhennoksiin pinaatin tai kaalin tapaan.

Pihlaja (Sorbus aucuparia)
Nuoret pihlajan lehdet sopivat silputtuna salaatteihin. Vanhempia lehtiä voi käyttää yrttiteen raakaaineeksi, varsinkin hiostettuna. Myös karvasmantelin makuiset lehtisilmut soveltuvat teeainekseksi sekä ruokien maustamiseen.

Poimulehti (Alchemilla spp.)
Nuoret lehdet sopivat tuoresilppuna salaatteihin, muhennoksiin, keittoihin ja leivän päälle. Pienet lehdet ovat myös kauniita voileipäkakkujen tai ruoka-annosten koristeita. Kuivatut lehdet soveltuvat yrttiteeainekseksi ja pieninä määrinä leipätaikinoihin. Sekä tuoreita, että kuivattuja kukkia ja siemeniä voi käyttää lämpimien ruokien mausteena, joskin maku on melko mieto.

Puna-apila (Trifolium pratense)
Runsaasti C-vitamiinia ja valkuaista sisältävät nuoret lehdet soveltuvat salaatteihin ja muhennosten sekä keittojen raaka-aineeksi. Makean makuiset kukat ovat sen sijaan mainio yrttiteeaines. Kukkia voi myös kuivattuna ja jauhettuna ripotella esimerkiksi pulla-, leipä- tai sämpylätaikinoiden sekaan.
Kukkajauhetta on aikoinaan käytetty yleisesti hätäravintona esim. leivänjatkeena.
Kakkujen ja muiden leivonnaisten koristeluun sekä tuoreet kukat että lehdet soveltuvat mitä parhaiten.

Siankärsämö (Achillea millefolium)
Voimakkaan makuiset lehdet sopivat parhaiten ruokien maustamiseen. Ne antavat kirpeähköä makua salaatteihin, kastikkeisiin, yrttivoihin, muhennoksiin ja keittoihin. Yrttisuolasekoituksiin siankärsämö on yksi parhaimmista raaka-aineista. Koska siankärsämö edistää ruoansulatusta, on se erityisen hyvä käytettäväksi rasvaisten ruokien mausteena. Myös kukat soveltuvat maustekäyttöön
ja niitä voi käyttää ruokien koristeluun.

Suolaheinät (Rumex spp.)
Sekä aho- että niittysuolaheinän lehdet ovat syötäviä. Parhaimmillaan ne ovat alkukesästä ennen kukintaa. Lehtiä voidaan käyttää tuoreena pieninä määrinä salaatteihin makua antamaan, kuivattuna viherjauheisiin sekä ryöpättynä lämpimissä ruoissa pinaatin tapaan. Suolaheinä maistuu happamalta, koska se sisältää kaliumoksalaattia, joka on oksaalihapon vesiliukoinen suola. Jos
suolaheinää syö tuoreena, kannattaa samalla aterialla nauttia myös jotain kalsiumpitoista, mutta jos kasvi on ryöpätty, on oksaalihappo poistunut

Vadelma (Rubus idaeus)
Vadelman lehdet ovat hyvää yrttiteeainesta. Niitä voi kerätä teeainekseksi tai salaatteja ja ruokaannoksia koristamaan jo aikaisin keväällä lehtien ollessa vielä nupulla. Vadelma on kaksivuotinen. Ensimmäisen vuoden versoista lehtiä voi kerätä koko kesän ja toisen vuoden kasvustosta satoa voi korjata kasvin kukkimiseen saakka. Lehtiä voi käyttää teeksi tuoreeltaan, kuivattuna tai hiostettuna.
Hiostaminen kannattaa, sillä se tuo lehdistä esiin uusia maukkaita aromeja.

Valkoapila (Trifolium repens)
Valkoapilan runsaasti valkuaisaineita ja C-vitamiinia sisältäviä lehtiä voi käyttää salaatteihin, keittoihin ja patoihin. Kasvin paksu pääjuuri soveltuu juuresten tapaan käytettäväksi esim. höyryttämällä kypsäksi ja nauttien yrttisuolan ja voi- tai margariinisulan kanssa. Valkoapilan kukat ovat miedon makuisia, mutta ne käyvät hyvin yrttiteesekoituksiin vahvempiaromisten yrttien sekaan tai leivonnaisten koristeluun.

Voikukka (Taraxacun officinale)
Sekä nuoret alkukesän lehdet, juuret, kukkamykeröt että nuput ovat syötäviä. Lehtiä voi käyttää salaatteihin, muhennoksiin, yrttisilppuihin ja yrttisuolan raaka-aineeksi. Halutessaan paksun keskiruodin voi poistaa, jos sen maku tuntuu liian kitkerältä. Lehtiä voi säilöä pakastamalla tai kuivaamalla. Kukista ja nupuista voi keittää simaa, viiniä tai kaljaa ja niitä voi syödä sellaisenaan, salaateissa tai hapatettuna. Voikukan paksut juuret ovat keitettynä hyvä keittojen ja lämpimien
lisukkeiden raaka-aine. Paahdetuista juurista voi valmistaa myös kahvinkorviketta.
Voikukka on hyvä C- ja A-vitamiinien sekä raudan ja kalsiumin lähde.

Vuohenputki (Aegopodium podagraria)
Nuoret kevätversot ovat pieneksi silputtuna hyvää salaattiainesta ja niitä voi käyttää myös lämpimiin ruokiin pinaatin tapaan. Mitä nuorempi ja suppuisempi verso, sen parempi. Vanhetessa lehtien maku muuttuu kitkeräksi, mutta satokautta voidaan pidentää kasvustoa välillä niittämällä.
Vuohenputkea voidaan säilöä kuivaamalla tai pakastamalla tuoreena. Kuivattuna se soveltuu mausteeksi sekä yrttiviherjauheisiin tai yrttisuolasekoituksiin.




Lisääyrttien ja marjojen yms keruusta
Hyviä vinkkejä, esim. voit laittaa nokkosen juurta talveksi ruukkuun ja kasvattaa versoja