on tosi vaikea löytää hyvää raakamajo-ohjetta, mutta tässä se nyt on, heti laitettava blogiin muistiin. Tiedät varmaan tunteen kun olet löytänyt juuri sen täydellisen ohjeen, mutta se oli kirjoitettu jonnekin pikkupaperille joka on aivan varmasti nyt hukassa ja netistä on vaikea löytää samaa ohjetta uudestaan jos et muista prikulleen mistä se löytyi.
Raw mayonnaise recipe
From “Uncooking with Raw Rose”
* 3/4 cups water (or less)
* 1 1/2 cups of macadamia nuts (expensive but worth it)
* 3 tablespoons olive oil
* 2 tablespoons apple cider vinegar
* 1 teaspoon italian spices
* 1/2 teaspoon sea salt
* dash of cayenne
Throw everything in the blender and just BLEND until smooth!
------------------
toinen hyvä kokeiltava ainaisten pellavasiemenpohjaisten crackerreideni vaihteluksi.
ohje on peräisin www.keimling.de asiakaslehdestä
Raw sunflower crackers
-approx. 400g of vegetables (e.g 1 carrot, 2 tomatoes, 1 pepper)
-a little lemon juice
-spices of your choice
-sunflower seeds
kaikki sekaisin monitoimikoneessa ja kuivuriin noin 12-16 tunniksi.
6. elokuuta 2010
24. heinäkuuta 2010
chia suklaa krakkerit
Suoraan Kristen Suzannen blogista
Chocolate Chia Crackers
By Kristen Suzanne of KristensRaw.com
Yield 1 tray (quantity depends on size you cut)
1 cup chia seeds
2 cups water
Juice of 1 orange
1 apple, cored & chopped
1/4 cup raw chocolate powder
2 tablespoons raw agave nectar
6 dates, pitted
dash Himalayan crystal salt
Soak your chia seeds for 30 minutes in a large bowl with 1 1/2 cups of the water. Blend the remaining ingredients (including the remaining 1/2 cup of water) together. Add the blended mixture to the bowl with soaked chia seeds and stir to mix. Break up any chia seed clumps with your rubber spatula or spoon. Let the mixture sit (as is) for 15-30 minutes.
Spread the mixture on a dehydrator tray lined with a non-stick Paraflexx sheet and score to desired size. (For a thinner cracker, divide between two trays.) Dehydrate at 135 degrees for 60 minutes. Reduce the temperature to 105 degrees and dehydrate another 6-8 hours. Flip crackers onto another tray without a Paraflexx sheet and peel off the Paraflexx sheet being used. Dehydrate another 6-10 hours, or until you reach your desired dryness.
--------------------
Holiday Chia Pudding
By Kristen Suzanne of KristensRaw.com
Yield 1 1/4 cups
1/4 cup chia seeds
1/4 cup dried coconut, shredded & unsweetened
1 cup water
1/4 cup raw cashews (soaked 1 hour, drained and rinsed)
4 soft medjool dates, pitted
2 cloves
1 teaspoon lucuma powder*
1/2 teaspoon powdered ginger
1/4 teaspoon vanilla extract
1/8 teaspoon cinnamon
Place the chia seeds and coconut in a small bowl, briefly stir to mix, and set aside. Blend the remaining ingredients until smooth. Pour the blended cashew mixture into the bowl with the chia seeds and coconut and stir. Wait a few minutes and stir again. (You’ll notice the chia seeds beginning to take on a gelatinous texture.) Wait a few minutes, again, and stir. Do the “wait and stir” once more, and then place the Holiday Chia Pudding in the refrigerator for about 15 - 20 minutes (or longer, if desired). Then, enjoy.
Chocolate Chia Crackers
By Kristen Suzanne of KristensRaw.com
Yield 1 tray (quantity depends on size you cut)
1 cup chia seeds
2 cups water
Juice of 1 orange
1 apple, cored & chopped
1/4 cup raw chocolate powder
2 tablespoons raw agave nectar
6 dates, pitted
dash Himalayan crystal salt
Soak your chia seeds for 30 minutes in a large bowl with 1 1/2 cups of the water. Blend the remaining ingredients (including the remaining 1/2 cup of water) together. Add the blended mixture to the bowl with soaked chia seeds and stir to mix. Break up any chia seed clumps with your rubber spatula or spoon. Let the mixture sit (as is) for 15-30 minutes.
Spread the mixture on a dehydrator tray lined with a non-stick Paraflexx sheet and score to desired size. (For a thinner cracker, divide between two trays.) Dehydrate at 135 degrees for 60 minutes. Reduce the temperature to 105 degrees and dehydrate another 6-8 hours. Flip crackers onto another tray without a Paraflexx sheet and peel off the Paraflexx sheet being used. Dehydrate another 6-10 hours, or until you reach your desired dryness.
--------------------
Holiday Chia Pudding
By Kristen Suzanne of KristensRaw.com
Yield 1 1/4 cups
1/4 cup chia seeds
1/4 cup dried coconut, shredded & unsweetened
1 cup water
1/4 cup raw cashews (soaked 1 hour, drained and rinsed)
4 soft medjool dates, pitted
2 cloves
1 teaspoon lucuma powder*
1/2 teaspoon powdered ginger
1/4 teaspoon vanilla extract
1/8 teaspoon cinnamon
Place the chia seeds and coconut in a small bowl, briefly stir to mix, and set aside. Blend the remaining ingredients until smooth. Pour the blended cashew mixture into the bowl with the chia seeds and coconut and stir. Wait a few minutes and stir again. (You’ll notice the chia seeds beginning to take on a gelatinous texture.) Wait a few minutes, again, and stir. Do the “wait and stir” once more, and then place the Holiday Chia Pudding in the refrigerator for about 15 - 20 minutes (or longer, if desired). Then, enjoy.
12. heinäkuuta 2010
mahtavaa, aurinko parantaa!
Ohessa Mike Adams The Health Ranger:
The Truth about Sunlight, Cancer and Vitamin
Myönnän että olen itsekin ollut aivan superhysteerinen varsinkin lasten ja auringon kanssa. Mutta olen oppinut (ihanaa tämä elämänpituinen uuden oppiminen!) että aurinko ei suinkaan ole pahasta eikä siltä välttämättä tarvitse suojautua edes luontaiskaupan ns. luomuaineilla silloin kun ihon ja solujen antioksidanttisuoja on kunnossa!
Ja sehän taas on helppoa, kun syö tarpeeksi suoja-aineita kunnon ravintoarvoisten ruokien kera, sekä superfoodseja ja wholefood lisiä mukana.
Sama pätee Mike Adamsin mukaan myös itserusketussalonkeihin, vaikka en näekään niissä mitään houkuttelevaa.
Olen tästä lähin laittamatta aurinkorasvaa lapsillekaan jollei olla matkassa kauempaa ja keskipäivällä. Kookosrasvaa on mukana pienessä purkissa aina.
Olli Postin vinkkejä voisi myös hyödyntää.
D-vitamiinista on ristiriitaisia käsityksiä, mutta jopa koululääketiede myöntää jo että surkea 10mg määrä on liian vähän meille. Ja mikä kesä meillä on hankkia ilmaista Dtä ja täydentää varastoja! Jos aurinkorasvaa laitetaan iholle aina kun mennään aurinkoon, UVBllä ei ole mahdollisuutta päästä ihosta läpi, jolloin D-vitamiinia ei myöskään muodostu. Tietenkään ei voi ajatella että terveesti syövä suomalainen voi talvella lähteä etelänmatkalle hankkimaan nopean rusketuksen ilman suojaa, eli järki käteen, mutta toisaalta aurinko ei ole niin pelottava kuin aurinkovoideteollisuus antaa ymmärtää.
Suurella osaa ihmisistä on D-vitamiinin puutos.
Purkista otetulle vitamiinille ei edes tiedetä tarkkaa ylärajaa, sitä vastoin auringosta ei voi saada liikaa D-vitamiinia, vaan elimistö osaa poistaa ylimäärän.
Kuten Adamsin puheessa käy ilmi, tummaihoiset tarvitsevat noin 10-kertaa pidemmän oleskelun auringossa saadakseen saman suojan jonka vaaleaihoinen 15minuutissa. Tämä siksi, koska heidän ihossaan on enemmän melaniinia, joka näkyy siis tummempana pigmenttinä. Myös me pohjoisessa asuvat joudumme huolehtimaan riittävästä D-vitamiinin saannista. Vitamiinin krooninen puutos voi aiheuttaa syöpää, diabetesta, reumaa, osteoporoosia, masennusta, sydäntauteja, you name it...
Ihmiset viettivät paljon enemmän aikaansa ulkona ennen ja tummaihoiset olivat lähempänä päiväntasaajaa. Nyt tämä on kaikki muuttunut ja ihminen on muuttanut niin monia asioita omaksi haitakseen. Kun tulee sairaudet ja huonovointisuus, tilataan tutkimuksia, jolloin selviää miten luonto sen olikaan tarkoittanut...
The Truth about Sunlight, Cancer and Vitamin
Myönnän että olen itsekin ollut aivan superhysteerinen varsinkin lasten ja auringon kanssa. Mutta olen oppinut (ihanaa tämä elämänpituinen uuden oppiminen!) että aurinko ei suinkaan ole pahasta eikä siltä välttämättä tarvitse suojautua edes luontaiskaupan ns. luomuaineilla silloin kun ihon ja solujen antioksidanttisuoja on kunnossa!
Ja sehän taas on helppoa, kun syö tarpeeksi suoja-aineita kunnon ravintoarvoisten ruokien kera, sekä superfoodseja ja wholefood lisiä mukana.
Sama pätee Mike Adamsin mukaan myös itserusketussalonkeihin, vaikka en näekään niissä mitään houkuttelevaa.
Olen tästä lähin laittamatta aurinkorasvaa lapsillekaan jollei olla matkassa kauempaa ja keskipäivällä. Kookosrasvaa on mukana pienessä purkissa aina.
Olli Postin vinkkejä voisi myös hyödyntää.
D-vitamiinista on ristiriitaisia käsityksiä, mutta jopa koululääketiede myöntää jo että surkea 10mg määrä on liian vähän meille. Ja mikä kesä meillä on hankkia ilmaista Dtä ja täydentää varastoja! Jos aurinkorasvaa laitetaan iholle aina kun mennään aurinkoon, UVBllä ei ole mahdollisuutta päästä ihosta läpi, jolloin D-vitamiinia ei myöskään muodostu. Tietenkään ei voi ajatella että terveesti syövä suomalainen voi talvella lähteä etelänmatkalle hankkimaan nopean rusketuksen ilman suojaa, eli järki käteen, mutta toisaalta aurinko ei ole niin pelottava kuin aurinkovoideteollisuus antaa ymmärtää.
Suurella osaa ihmisistä on D-vitamiinin puutos.
Purkista otetulle vitamiinille ei edes tiedetä tarkkaa ylärajaa, sitä vastoin auringosta ei voi saada liikaa D-vitamiinia, vaan elimistö osaa poistaa ylimäärän.
Kuten Adamsin puheessa käy ilmi, tummaihoiset tarvitsevat noin 10-kertaa pidemmän oleskelun auringossa saadakseen saman suojan jonka vaaleaihoinen 15minuutissa. Tämä siksi, koska heidän ihossaan on enemmän melaniinia, joka näkyy siis tummempana pigmenttinä. Myös me pohjoisessa asuvat joudumme huolehtimaan riittävästä D-vitamiinin saannista. Vitamiinin krooninen puutos voi aiheuttaa syöpää, diabetesta, reumaa, osteoporoosia, masennusta, sydäntauteja, you name it...
Ihmiset viettivät paljon enemmän aikaansa ulkona ennen ja tummaihoiset olivat lähempänä päiväntasaajaa. Nyt tämä on kaikki muuttunut ja ihminen on muuttanut niin monia asioita omaksi haitakseen. Kun tulee sairaudet ja huonovointisuus, tilataan tutkimuksia, jolloin selviää miten luonto sen olikaan tarkoittanut...
17.6.2010 Hippocrates Health Institute Clements Suomessa
oli monenlaista bookattu juuri tuolle samalla torstaille ja en olisi millään jaksanut Helsingin keskustaan lähteä mutta onneksi menin.
Anna Marian ja Brianin esiintyminen oli lyhyt mutta heidän asiaa on ilo kuunnella.
Laitan tähän lyhyen tiivistelmän siitä mitä itse sain irti
Brian:
HHI kolme tärkeintä ruoka-ainetta
-idut ja versot
-makeanveden levät (chlorella, spirulina jne)
-merilevät
Chlorella ja spirulina ovat hämmästyttävästi yli 50% proteiinia.
Yhteyttämisen avulla kasvit muodostavat klorofylliä = lehtivihreätä, joka on ihmiselle tärkeä ravinnonlähde punaisten verisolujen vahvistamiseen ja elimistön puhdistamiseen, parantamiseen, soluille. Tämä on suurin piirtein unohtunut tieto, nykypäivänä klorofyllin saanti jää muutamaan salaatinlehten ja kurkunsiivuun.
(itselleni muistiin
Wikipedia:
Yhteyttäminen eli fotosynteesi on biokemiallinen prosessi, jossa kasvisolut tuottavat hiilidioksidista ja vedestä auringon säteilyenergian avulla happea sekä glukoosia, jota kasvi käyttää ravintona.)
Mitä tarvitsemme:
Hormones
Oxygen
Phytonutrients
Enzymes
Idätä chiaa, hamppua, pellavaa.
Jos olet perusterve, voi ruokavalioon kuulua ym. 3 ravintoaineen sekä muiden vihannesten lisäksi max 15% hedelmää. Sairailla hedelmät jätetään kokonaan pois, koska sokeri ruokkii bakteereita ja mutageenisoluja.
Alzheimerin tauti voi olla B12 puutetta, ja Clementin mukaan kaikkien olisi päivittäin otettava B12 lisää, lihansyöjienkin.
80% kaikista vitamiineista on tehty öljyteollisuuden aineista! Vältä synteettisiä vitamiineja, niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä, elimistö ei osaa käyttää niitä ja päinvastoin tarvitsee jo olemassaolevatkin reservit päästäkseen eroon synteettisestä aineesta.
Elimistömme kaikki solut ovat osa maailman elektromagneettista kenttää. Elävästä ravinnosta solut saavat sähköisesti varautunutta ravintoa jotta solut pysyvät terveinä. Solut ovat liikkeessä kaiken aikaan. Terveet solut pyörivät myötäpäivään kun taas sairaat solut vapaiden radikaalien vaikutuksesta pyörivät vastasuuntaan. Kypsennetty ruoka aiheuttaa vapaita radikaaleja ja vapaat radikaalit aiheuttavat kaikki sairaudet.
Myös tekokuituiset vaatteet (naisten rintaliivit pahimmasta päästä!), kaikki kosmetiikka, kodin puhdistusaineet yms. vaikuttavat solujen normaalitoimintaa häiritsevästi.
Anna Maria Clement puolestaan kertoi elimistön puolustusjärjestelmästä ja detoksifikaatiosta ja miten ne tehdään HHIssa. Siitä ehkä vielä myöhemmin...
25. kesäkuuta 2010
Chia siemenet ja Chia Lemmikki tilauksessa!
kuvassa Salvia hispanica kasvi, josta Chia-siemenet kerätään.
Meidän taloon nämä Chia siemenet ovat rantautuneet jo viime kesänä kun ostin pussin Usan visiitillä. Olen kuitenkin vasta kevään aikana tajunnut miten rikas lisä ravintoon siemenet ovat ja miten monikäyttöisiä ne ovat. Superfoodvillitys on tuonut siemenet pikkuhiljaa Suomenkin luomuputiikkeihin.
Meksikossa ja Etelä-Amerikassa siemenet ovat olleet käytössä jo atsteekki-intiaanien ajoista 1300-luvulta lähtien. He söivät chiansa ja jaksoivat pitkän päivän metsästyksen sen voimalla. Sanotaan että atsteekit saattoivat laittaa sormenpään verran chiasiemeniä suuhunsa ja sitten tarpeen tullen pureksia siemenet ja kulauttaa ne alas veden kera.
Chia-kasvin siemenet ovat peräisin Salvia hispanica -kasvista, joka kuuluu minttujen sukuun. Se on saanut nimensä atsteekkien sanasta ”chian”, joka tarkoittaa öljymäistä. Chian pienet ovat hyvin öljypitoisia, siemen sisältää eri lähteiden mukaan noin n. 40-60 % kasviöljyjä sekä n. 20 % proteiineja. Omega-kolmosta siinä on enemmän kuin kalassa tai muissa jyvissä ja siemenissä. Omega-3 on välttämätöntä meille ravinnosta sillä elimistö muodostaa siitä EPA ja DHA rasvahappoja.
Chian proteiini sisältää kaikkia välttämättömiä aminohappoja. Muihin siemeniin verrattuna siinä on korkein proteiinipitoisuus, noin 19-23%.
Chia-siemen sisältää paljon kuituja, antioksidantteja ja vitamiineja (A, B1, B2, B3) sekä lisäksi mineraaleja kuten kalsium, rauta, sinkki yms.
Kalsiumia chiassa on noin 5 kertaa enemmän kuin maidossa!
Chia sisältää booria, joka on tärkeä luustolle, auttaa mm magnesiumin, mangaanin ja kalsiumin imeytymisessä.
Chia-siemenet säilyvät hyvin, päinvastoin kuin pellavansiemenet, jotka härskiintyvät helposti. Kanelialdehydi (cinnamic acid) suojelee Omega-3 rasvahappoja härskiintymiseltä sekä runsas antioksidanttipitoisuus, jolloin se luontaisesti säilyttää ravintopitoisuutensa hapettumatta ja siksi pysyy tuoreena pitkiä aikoja ihan huoneenlämmössäkin.
Syödessämme Chiaa, samalla saamme soluillemme antioksidanttien edut, eli chia suojaa myös solujamme vanhenemiselta.
Chia-siemenen erityinen kyky, imeä itseensä moninkertaisesti kokonsa verran nestettä, auttaa elimistöä pitämään nestetasapainoa yllä erityisesti urheilun aikana.
Sen lisäksi Chia on hyvä kuidunlähde, ja verensokerin tasaaja alhaisella GI arvolla, ja siitä saa energiaa pitkäksi aikaa.
Chia auttaa detoksifikaatiossa, alentaa kolesterolia...
Chia-siemenien käyttötarkoitus
Siemenien geeliytyminen on hyödyksi monessa. Siemeniä voi lisätä mihin tahansa nesteeseen ja noin 10minuutissa ne ovat turvonneet. Voit kuitenkin liottaa suuremman määrän ja säilyttää tiiviissä purkissa jääkaapissa, josta voit käyttää valmiita siemeniä useita päiviä. Ravintoarvo lisääntyy kun chiat saa liota tarpeeksi.
Käytännön ohjeena chia kannattaa sekoittaa nesteeseen noin 1:9, vanukkaaseen enemmän siemeniä ja juotavaan nesteeseen vähemmän.
Siemeniä voi lisätä smoothieen, voi tehdä vanukkaita, lisätä vaikka salaattiin. Makua niissä ei juurikaan ole, joten sellaisenaan eivät ole mitään herkkua, muttei pahaakaan. Ulkonäkö kyllä hämää...
Chialla voi korvata kaikki pellavasiemenet resepteissä.
nami vanukas syntyy chiasta simppelisti, kuohkeus tulee chian hyytelöitysestä ilman mitään hyytelöitymisaineita.
Ananas-chia-vanukas
(vaihtele mitä tahansa marjoja, hedelmiä)
2 kupillista ananaksen paloja
1 kuppi liotettua chiaa eli pari teelusikkaa kuivia siemeniä
2 kupillista cashewpähkinöitä (tai sekoitus muita)
muutama hyppysellinen vaniljaa
sopivasti vetta
lisää taateleita / hunajaa jos tarvitse lisämakeutusta
Chiat on myös ihania lisättynä (itsetehtyyn) mantelimaitoon esim. pakastemarjojen kera!
Chia Pet
Tällainen pitäisi saada!!! Siispä laitoin tilaukseen...
Postaan sitten kun olen omaani kokeillut.
Chia-siemeniä on ennen superfood kautta kasvatettu Chia-lemmikeiksi savesta tehdyssä astiassa, joka alunperin oli pässi, mutta niitä on nyt minkä tahansa muotoisia.
Chia Pet® on rekisteröity tuotemerkki, jonka valmistaja on Joseph Enterprises, Inc.
Nimi on peräisin vuodelta 1977. Mutta yrityksellä ei ole patenttia joten samaa ideaa voi toteuttaa kuka tahansa, ja surfaillessani näin jopa Britney Spearsin pääksi muotoillun Chia-lemmikin sekä Chia Homer Simpsonin.
Chia lemmikki on lasittamattomasta savesta (terrakotta) muotoiltu esine, joka kastellaan yön yli ja sen kylkeen levitetään hyytelöityneet chiasiemenet. Lemmikki täytetään vedellä ja siemenet kasvavat ja muodostavat eläimen turkin yms.
Chia is slippery
also it's wet.
Chia grows easy
into a nice pet.
Youtube: Original Chia Pet Commercial
lähde
lähde
15. toukokuuta 2010
Villivihannekset
VILLIVIHANNEKSET JA LUONNONYRTIT
muokattu ja lisätty tästä
Ahomansikka (metsämansikka) (Fragaria vesca)
Nuoret alkukesän lehdet ovat hyvää yrttiteeainesta niin tuoreena, kuivattuna kuin hiostettunakin. Lehtiä voi myös silputa salaatteihin tai esim. voileipien päälle ja kuivattuna ne käyvät yrttiviherjauhesekoituksiin.
Jauhosavikka (Saviheinä) (Chenopodium album)
Koko kasvi soveltuu tuoreena salaatteihin ja lämpimissä ruoissa pinaatin tapaan käytettäväksi. Huom! Koska jauhosavikka sisältää runsaasti oksaalihappoa, tulisi sen kanssa nauttia aina jotain kalsiumpitoista, joka sitoo oksaalihapon haitattomaan muotoon.
Juolavehnä (Agropyrum repens)
Maltaan makuisia juolavehnän juuria voi kuivata ja käyttää jauhon jatkoksi tai oluen valmistukseen.
Karhunputki (Angelica sylvestris)
Nuoria kevätversoja ja lehtiä voi käyttää tuoreena salaatteihin tai syödä leivän päällä. Myös varsia voi silputa ruokiin ja niistä voi keittää myös
hilloa. Varret kannattaa kuitenkin ensin kuoria ja liottaa, sillä maku on muuten karvas. Myös karhunputken juuri on ravinnoksi kelpaavaa.
Koivu (Betula spp.)
Kaikkien koivulajien lehdet ovat syötäväksi kelpaavia. Vitamiinipitoisuudet eri koivulajien sisällä tosin vaihtelevat. Esimerkiksi rauduskoivun lehdissä on kolmannes enemmän C-vitamiinia kuin hieskoivun lehdissä. Vitamiinipitoisuudet vähenevät myös lehden vanhetessa. Lehtiä voi käyttää salaatteihin sekä hauduttaa yrttiteeksi. Nuoret hiirenkorvat soveltuvat ruoissa persiljan tapaan käytettäväksi esim. ruoka-annosten koristeluun tai voileipien päälle. Kuivatut lehdet ovat
erinomainen viherjauhe- ja yrttisuolasekoitusten raaka-aine.
Keväällä kerättävä koivunmahla on ravintorikas janojuoma. Sitä voi käyttää paitsi sellaisenaan, myös mm. teevedeksi, mehuihin, leivontaan ja puurojen nesteeksi. Sen säilyvyys on kuitenkin huono ja se tulisikin käyttää muutaman päivän sisällä keräämisestä. Jos mahlaa tahtoo säilöä, tulee se pakastaa tai keittää siirapiksi.
Kuusi (Picea abies)
Vaaleanvihreät kevään vuosikasvaimet eli kuusenkerkät ovat raikas lisä salaatteihin ja niitä voi napostella sellaisenaan suoraan puusta tai hauduttaa virkistäväksi yrttiteeksi. Sekä tuoreista, että kuivatuista kuusenkerkistä voi keittää sokerin kanssa flunssarohtona toimivaa kuusenkerkkäsiirappia.
Käenkaali (Ketunleipä) (Oxalis acetocella)
Nuoria lehtiä ja kukkia voi napostella sellaisenaan tai käyttää salaattien raaka-aineena. Käenkaali on maultaan hapan ja se sisältää oksaalihappoa, mistä syystä sitä ei kannata nauttia kerralla kovin suuria määriä.
Lillukka (Rubus saxatilis)
Lillukan lehdet ovat yksi parhaimmista kotimaisista yrttiteeaineksista. Lehdet sopivat teeainekseksi sekä tuoreena, että kuivattuna. Hiostaminen ennen kuivausta parantaa makua entisestään. Myös lillukan marjat ovat syötäviä, mutta niiden sato on yleensä kovin heikko. Jos marjoja sattuu löytämään runsaasti, voi niistä valmistaa esim. hilloa, kunhan siemenet siivilöidään ensin pois.
Lutukka (Capsella bursa-pastoris)
Nuoret kevätversot sekä talvehtineet lehtiruusukkeet soveltuvat salaatteihin, muhennoksiin, leipien päälle ja keittoihin. Versoja voi käyttää myös yrttiteesekoitusten raaka-aineeksi.
Maitohorsma (Epilobium angustifolium)
Kevään nuoria juuriversoja voidaan käyttää keitettynä parsan tapaan. Nuoret lehdet käyvät salaatteihin ja esim. laatikkoruokiin, kuivattuna viherjauheisiin. Kukat ja vanhemmat lehdet ovat myös hyvä yrttiteeaines etenkin hiostettuna. Aikoinaan varsinkin Venäjällä horsman lehtiä on käytetty jopa aidon kiinalaisen teen väärennöksenä.
Mesiangervo (Filipendula ulmaria)
Nuoret lehdet käyvät tuoreena ja kuivattuna mausteeksi esim. kasvis-, kala- ja riistaruokiin. Lehtien fermentointi eli hiostaminen ennen käyttöä parantaa makua. Mesiangervon kukkia on kansanperinteessä käytetty erilaisten juomien, kuten siman, viinien ja oluen valmistukseen.
Huom! Kasvin lääkkeellisten ominaisuuksien vuoksi jatkuvaa käyttöä ei suositella.
Nokkonen (Urtica dioica)
Nokkonen on varmasti tunnetuin ja eniten käytetyin ja villivihanneksemme. Ravinnoksi kelpaavat nuoret versot ja kypsät syksyllä kerättävät siemenet. Versojen paras keruuaika on keväällä niiden ollessa noin 10 - 15 cm:n mittaisia, mutta satoa saa myös myöhemmin kesällä niittämällä kasvustoa välillä matalaksi. Nokkonen kerää itseensä haitallisia nitraatteja, joten niitä ei tule kerätä kompostien läheisyydestä, typellä lannoitetuilta alueilta tai karjasuojien lähettyviltä.
Nokkosta voi käyttää tuoreelta pieneksi silputtuna esim. salaatinkastikkeisiin tai siitä voi hauduttaa teetä.
Nokkosta kannattaa myös kuivata ja käyttää pieneksi murskattuna
yrttiviherjauheisiin, yrttiteesekoituksiin, leivontaan tai lämpimiin ruokiin, kuten keittoihin. Arvokkaita rasvahappoja sisältäviä nokkosen siemeniä voi ripotella ruokiin tai käyttää viherjauheiden raaka-aineeksi.
Nokkonen on hyvin ravintorikas kasvi. Se sisältää mm. rautaa seitsemän kertaa enemmän kuin pinaatti, piitä 60 kertaa enemmän kuin lehtisalaatti, kalsiumia kolme kertaa enemmän kuin maito ja C-vitamiinia viisi kertaa enemmän kuin appelsiini.
Pihatähtimö (Vesiheinä) (Stellaria media)
Mehevä salaattiaines, joka soveltuu myös erilaisiin kasvismuhennoksiin ja kuivattuna
viherjauheisiin. Ravinnoksi kelpaa koko kasvi juuria lukuun ottamatta. Kiehauttaminen ennen käyttöä poistaa kasvin muuten hieman multaisen maun.
Piharatamo (Plantago major)
Nuoret ratamon lehdet ovat maukkaita salaateissa ja niitä voi käyttää ryöpättynä ja pieneksi silputtuna lämpimiin ruokiin kuten keittoihin ja muhennoksiin pinaatin tai kaalin tapaan.
Pihlaja (Sorbus aucuparia)
Nuoret pihlajan lehdet sopivat silputtuna salaatteihin. Vanhempia lehtiä voi käyttää yrttiteen raakaaineeksi, varsinkin hiostettuna. Myös karvasmantelin makuiset lehtisilmut soveltuvat teeainekseksi sekä ruokien maustamiseen.
Poimulehti (Alchemilla spp.)
Nuoret lehdet sopivat tuoresilppuna salaatteihin, muhennoksiin, keittoihin ja leivän päälle. Pienet lehdet ovat myös kauniita voileipäkakkujen tai ruoka-annosten koristeita. Kuivatut lehdet soveltuvat yrttiteeainekseksi ja pieninä määrinä leipätaikinoihin. Sekä tuoreita, että kuivattuja kukkia ja siemeniä voi käyttää lämpimien ruokien mausteena, joskin maku on melko mieto.
Puna-apila (Trifolium pratense)
Runsaasti C-vitamiinia ja valkuaista sisältävät nuoret lehdet soveltuvat salaatteihin ja muhennosten sekä keittojen raaka-aineeksi. Makean makuiset kukat ovat sen sijaan mainio yrttiteeaines. Kukkia voi myös kuivattuna ja jauhettuna ripotella esimerkiksi pulla-, leipä- tai sämpylätaikinoiden sekaan.
Kukkajauhetta on aikoinaan käytetty yleisesti hätäravintona esim. leivänjatkeena.
Kakkujen ja muiden leivonnaisten koristeluun sekä tuoreet kukat että lehdet soveltuvat mitä parhaiten.
Siankärsämö (Achillea millefolium)
Voimakkaan makuiset lehdet sopivat parhaiten ruokien maustamiseen. Ne antavat kirpeähköä makua salaatteihin, kastikkeisiin, yrttivoihin, muhennoksiin ja keittoihin. Yrttisuolasekoituksiin siankärsämö on yksi parhaimmista raaka-aineista. Koska siankärsämö edistää ruoansulatusta, on se erityisen hyvä käytettäväksi rasvaisten ruokien mausteena. Myös kukat soveltuvat maustekäyttöön
ja niitä voi käyttää ruokien koristeluun.
Suolaheinät (Rumex spp.)
Sekä aho- että niittysuolaheinän lehdet ovat syötäviä. Parhaimmillaan ne ovat alkukesästä ennen kukintaa. Lehtiä voidaan käyttää tuoreena pieninä määrinä salaatteihin makua antamaan, kuivattuna viherjauheisiin sekä ryöpättynä lämpimissä ruoissa pinaatin tapaan. Suolaheinä maistuu happamalta, koska se sisältää kaliumoksalaattia, joka on oksaalihapon vesiliukoinen suola. Jos
suolaheinää syö tuoreena, kannattaa samalla aterialla nauttia myös jotain kalsiumpitoista, mutta jos kasvi on ryöpätty, on oksaalihappo poistunut
Vadelma (Rubus idaeus)
Vadelman lehdet ovat hyvää yrttiteeainesta. Niitä voi kerätä teeainekseksi tai salaatteja ja ruokaannoksia koristamaan jo aikaisin keväällä lehtien ollessa vielä nupulla. Vadelma on kaksivuotinen. Ensimmäisen vuoden versoista lehtiä voi kerätä koko kesän ja toisen vuoden kasvustosta satoa voi korjata kasvin kukkimiseen saakka. Lehtiä voi käyttää teeksi tuoreeltaan, kuivattuna tai hiostettuna.
Hiostaminen kannattaa, sillä se tuo lehdistä esiin uusia maukkaita aromeja.
Valkoapila (Trifolium repens)
Valkoapilan runsaasti valkuaisaineita ja C-vitamiinia sisältäviä lehtiä voi käyttää salaatteihin, keittoihin ja patoihin. Kasvin paksu pääjuuri soveltuu juuresten tapaan käytettäväksi esim. höyryttämällä kypsäksi ja nauttien yrttisuolan ja voi- tai margariinisulan kanssa. Valkoapilan kukat ovat miedon makuisia, mutta ne käyvät hyvin yrttiteesekoituksiin vahvempiaromisten yrttien sekaan tai leivonnaisten koristeluun.
Voikukka (Taraxacun officinale)
Sekä nuoret alkukesän lehdet, juuret, kukkamykeröt että nuput ovat syötäviä. Lehtiä voi käyttää salaatteihin, muhennoksiin, yrttisilppuihin ja yrttisuolan raaka-aineeksi. Halutessaan paksun keskiruodin voi poistaa, jos sen maku tuntuu liian kitkerältä. Lehtiä voi säilöä pakastamalla tai kuivaamalla. Kukista ja nupuista voi keittää simaa, viiniä tai kaljaa ja niitä voi syödä sellaisenaan, salaateissa tai hapatettuna. Voikukan paksut juuret ovat keitettynä hyvä keittojen ja lämpimien
lisukkeiden raaka-aine. Paahdetuista juurista voi valmistaa myös kahvinkorviketta.
Voikukka on hyvä C- ja A-vitamiinien sekä raudan ja kalsiumin lähde.
Vuohenputki (Aegopodium podagraria)
Nuoret kevätversot ovat pieneksi silputtuna hyvää salaattiainesta ja niitä voi käyttää myös lämpimiin ruokiin pinaatin tapaan. Mitä nuorempi ja suppuisempi verso, sen parempi. Vanhetessa lehtien maku muuttuu kitkeräksi, mutta satokautta voidaan pidentää kasvustoa välillä niittämällä.
Vuohenputkea voidaan säilöä kuivaamalla tai pakastamalla tuoreena. Kuivattuna se soveltuu mausteeksi sekä yrttiviherjauheisiin tai yrttisuolasekoituksiin.
Lisääyrttien ja marjojen yms keruusta
Hyviä vinkkejä, esim. voit laittaa nokkosen juurta talveksi ruukkuun ja kasvattaa versoja
muokattu ja lisätty tästä
Ahomansikka (metsämansikka) (Fragaria vesca)
Nuoret alkukesän lehdet ovat hyvää yrttiteeainesta niin tuoreena, kuivattuna kuin hiostettunakin. Lehtiä voi myös silputa salaatteihin tai esim. voileipien päälle ja kuivattuna ne käyvät yrttiviherjauhesekoituksiin.
Jauhosavikka (Saviheinä) (Chenopodium album)
Koko kasvi soveltuu tuoreena salaatteihin ja lämpimissä ruoissa pinaatin tapaan käytettäväksi. Huom! Koska jauhosavikka sisältää runsaasti oksaalihappoa, tulisi sen kanssa nauttia aina jotain kalsiumpitoista, joka sitoo oksaalihapon haitattomaan muotoon.
Juolavehnä (Agropyrum repens)
Maltaan makuisia juolavehnän juuria voi kuivata ja käyttää jauhon jatkoksi tai oluen valmistukseen.
Karhunputki (Angelica sylvestris)
Nuoria kevätversoja ja lehtiä voi käyttää tuoreena salaatteihin tai syödä leivän päällä. Myös varsia voi silputa ruokiin ja niistä voi keittää myös
hilloa. Varret kannattaa kuitenkin ensin kuoria ja liottaa, sillä maku on muuten karvas. Myös karhunputken juuri on ravinnoksi kelpaavaa.
Koivu (Betula spp.)
Kaikkien koivulajien lehdet ovat syötäväksi kelpaavia. Vitamiinipitoisuudet eri koivulajien sisällä tosin vaihtelevat. Esimerkiksi rauduskoivun lehdissä on kolmannes enemmän C-vitamiinia kuin hieskoivun lehdissä. Vitamiinipitoisuudet vähenevät myös lehden vanhetessa. Lehtiä voi käyttää salaatteihin sekä hauduttaa yrttiteeksi. Nuoret hiirenkorvat soveltuvat ruoissa persiljan tapaan käytettäväksi esim. ruoka-annosten koristeluun tai voileipien päälle. Kuivatut lehdet ovat
erinomainen viherjauhe- ja yrttisuolasekoitusten raaka-aine.
Keväällä kerättävä koivunmahla on ravintorikas janojuoma. Sitä voi käyttää paitsi sellaisenaan, myös mm. teevedeksi, mehuihin, leivontaan ja puurojen nesteeksi. Sen säilyvyys on kuitenkin huono ja se tulisikin käyttää muutaman päivän sisällä keräämisestä. Jos mahlaa tahtoo säilöä, tulee se pakastaa tai keittää siirapiksi.
Kuusi (Picea abies)
Vaaleanvihreät kevään vuosikasvaimet eli kuusenkerkät ovat raikas lisä salaatteihin ja niitä voi napostella sellaisenaan suoraan puusta tai hauduttaa virkistäväksi yrttiteeksi. Sekä tuoreista, että kuivatuista kuusenkerkistä voi keittää sokerin kanssa flunssarohtona toimivaa kuusenkerkkäsiirappia.
Käenkaali (Ketunleipä) (Oxalis acetocella)
Nuoria lehtiä ja kukkia voi napostella sellaisenaan tai käyttää salaattien raaka-aineena. Käenkaali on maultaan hapan ja se sisältää oksaalihappoa, mistä syystä sitä ei kannata nauttia kerralla kovin suuria määriä.
Lillukka (Rubus saxatilis)
Lillukan lehdet ovat yksi parhaimmista kotimaisista yrttiteeaineksista. Lehdet sopivat teeainekseksi sekä tuoreena, että kuivattuna. Hiostaminen ennen kuivausta parantaa makua entisestään. Myös lillukan marjat ovat syötäviä, mutta niiden sato on yleensä kovin heikko. Jos marjoja sattuu löytämään runsaasti, voi niistä valmistaa esim. hilloa, kunhan siemenet siivilöidään ensin pois.
Lutukka (Capsella bursa-pastoris)
Nuoret kevätversot sekä talvehtineet lehtiruusukkeet soveltuvat salaatteihin, muhennoksiin, leipien päälle ja keittoihin. Versoja voi käyttää myös yrttiteesekoitusten raaka-aineeksi.
Maitohorsma (Epilobium angustifolium)
Kevään nuoria juuriversoja voidaan käyttää keitettynä parsan tapaan. Nuoret lehdet käyvät salaatteihin ja esim. laatikkoruokiin, kuivattuna viherjauheisiin. Kukat ja vanhemmat lehdet ovat myös hyvä yrttiteeaines etenkin hiostettuna. Aikoinaan varsinkin Venäjällä horsman lehtiä on käytetty jopa aidon kiinalaisen teen väärennöksenä.
Mesiangervo (Filipendula ulmaria)
Nuoret lehdet käyvät tuoreena ja kuivattuna mausteeksi esim. kasvis-, kala- ja riistaruokiin. Lehtien fermentointi eli hiostaminen ennen käyttöä parantaa makua. Mesiangervon kukkia on kansanperinteessä käytetty erilaisten juomien, kuten siman, viinien ja oluen valmistukseen.
Huom! Kasvin lääkkeellisten ominaisuuksien vuoksi jatkuvaa käyttöä ei suositella.
Nokkonen (Urtica dioica)
Nokkonen on varmasti tunnetuin ja eniten käytetyin ja villivihanneksemme. Ravinnoksi kelpaavat nuoret versot ja kypsät syksyllä kerättävät siemenet. Versojen paras keruuaika on keväällä niiden ollessa noin 10 - 15 cm:n mittaisia, mutta satoa saa myös myöhemmin kesällä niittämällä kasvustoa välillä matalaksi. Nokkonen kerää itseensä haitallisia nitraatteja, joten niitä ei tule kerätä kompostien läheisyydestä, typellä lannoitetuilta alueilta tai karjasuojien lähettyviltä.
Nokkosta voi käyttää tuoreelta pieneksi silputtuna esim. salaatinkastikkeisiin tai siitä voi hauduttaa teetä.
Nokkosta kannattaa myös kuivata ja käyttää pieneksi murskattuna
yrttiviherjauheisiin, yrttiteesekoituksiin, leivontaan tai lämpimiin ruokiin, kuten keittoihin. Arvokkaita rasvahappoja sisältäviä nokkosen siemeniä voi ripotella ruokiin tai käyttää viherjauheiden raaka-aineeksi.
Nokkonen on hyvin ravintorikas kasvi. Se sisältää mm. rautaa seitsemän kertaa enemmän kuin pinaatti, piitä 60 kertaa enemmän kuin lehtisalaatti, kalsiumia kolme kertaa enemmän kuin maito ja C-vitamiinia viisi kertaa enemmän kuin appelsiini.
Pihatähtimö (Vesiheinä) (Stellaria media)
Mehevä salaattiaines, joka soveltuu myös erilaisiin kasvismuhennoksiin ja kuivattuna
viherjauheisiin. Ravinnoksi kelpaa koko kasvi juuria lukuun ottamatta. Kiehauttaminen ennen käyttöä poistaa kasvin muuten hieman multaisen maun.
Piharatamo (Plantago major)
Nuoret ratamon lehdet ovat maukkaita salaateissa ja niitä voi käyttää ryöpättynä ja pieneksi silputtuna lämpimiin ruokiin kuten keittoihin ja muhennoksiin pinaatin tai kaalin tapaan.
Pihlaja (Sorbus aucuparia)
Nuoret pihlajan lehdet sopivat silputtuna salaatteihin. Vanhempia lehtiä voi käyttää yrttiteen raakaaineeksi, varsinkin hiostettuna. Myös karvasmantelin makuiset lehtisilmut soveltuvat teeainekseksi sekä ruokien maustamiseen.
Poimulehti (Alchemilla spp.)
Nuoret lehdet sopivat tuoresilppuna salaatteihin, muhennoksiin, keittoihin ja leivän päälle. Pienet lehdet ovat myös kauniita voileipäkakkujen tai ruoka-annosten koristeita. Kuivatut lehdet soveltuvat yrttiteeainekseksi ja pieninä määrinä leipätaikinoihin. Sekä tuoreita, että kuivattuja kukkia ja siemeniä voi käyttää lämpimien ruokien mausteena, joskin maku on melko mieto.
Puna-apila (Trifolium pratense)
Runsaasti C-vitamiinia ja valkuaista sisältävät nuoret lehdet soveltuvat salaatteihin ja muhennosten sekä keittojen raaka-aineeksi. Makean makuiset kukat ovat sen sijaan mainio yrttiteeaines. Kukkia voi myös kuivattuna ja jauhettuna ripotella esimerkiksi pulla-, leipä- tai sämpylätaikinoiden sekaan.
Kukkajauhetta on aikoinaan käytetty yleisesti hätäravintona esim. leivänjatkeena.
Kakkujen ja muiden leivonnaisten koristeluun sekä tuoreet kukat että lehdet soveltuvat mitä parhaiten.
Siankärsämö (Achillea millefolium)
Voimakkaan makuiset lehdet sopivat parhaiten ruokien maustamiseen. Ne antavat kirpeähköä makua salaatteihin, kastikkeisiin, yrttivoihin, muhennoksiin ja keittoihin. Yrttisuolasekoituksiin siankärsämö on yksi parhaimmista raaka-aineista. Koska siankärsämö edistää ruoansulatusta, on se erityisen hyvä käytettäväksi rasvaisten ruokien mausteena. Myös kukat soveltuvat maustekäyttöön
ja niitä voi käyttää ruokien koristeluun.
Suolaheinät (Rumex spp.)
Sekä aho- että niittysuolaheinän lehdet ovat syötäviä. Parhaimmillaan ne ovat alkukesästä ennen kukintaa. Lehtiä voidaan käyttää tuoreena pieninä määrinä salaatteihin makua antamaan, kuivattuna viherjauheisiin sekä ryöpättynä lämpimissä ruoissa pinaatin tapaan. Suolaheinä maistuu happamalta, koska se sisältää kaliumoksalaattia, joka on oksaalihapon vesiliukoinen suola. Jos
suolaheinää syö tuoreena, kannattaa samalla aterialla nauttia myös jotain kalsiumpitoista, mutta jos kasvi on ryöpätty, on oksaalihappo poistunut
Vadelma (Rubus idaeus)
Vadelman lehdet ovat hyvää yrttiteeainesta. Niitä voi kerätä teeainekseksi tai salaatteja ja ruokaannoksia koristamaan jo aikaisin keväällä lehtien ollessa vielä nupulla. Vadelma on kaksivuotinen. Ensimmäisen vuoden versoista lehtiä voi kerätä koko kesän ja toisen vuoden kasvustosta satoa voi korjata kasvin kukkimiseen saakka. Lehtiä voi käyttää teeksi tuoreeltaan, kuivattuna tai hiostettuna.
Hiostaminen kannattaa, sillä se tuo lehdistä esiin uusia maukkaita aromeja.
Valkoapila (Trifolium repens)
Valkoapilan runsaasti valkuaisaineita ja C-vitamiinia sisältäviä lehtiä voi käyttää salaatteihin, keittoihin ja patoihin. Kasvin paksu pääjuuri soveltuu juuresten tapaan käytettäväksi esim. höyryttämällä kypsäksi ja nauttien yrttisuolan ja voi- tai margariinisulan kanssa. Valkoapilan kukat ovat miedon makuisia, mutta ne käyvät hyvin yrttiteesekoituksiin vahvempiaromisten yrttien sekaan tai leivonnaisten koristeluun.
Voikukka (Taraxacun officinale)
Sekä nuoret alkukesän lehdet, juuret, kukkamykeröt että nuput ovat syötäviä. Lehtiä voi käyttää salaatteihin, muhennoksiin, yrttisilppuihin ja yrttisuolan raaka-aineeksi. Halutessaan paksun keskiruodin voi poistaa, jos sen maku tuntuu liian kitkerältä. Lehtiä voi säilöä pakastamalla tai kuivaamalla. Kukista ja nupuista voi keittää simaa, viiniä tai kaljaa ja niitä voi syödä sellaisenaan, salaateissa tai hapatettuna. Voikukan paksut juuret ovat keitettynä hyvä keittojen ja lämpimien
lisukkeiden raaka-aine. Paahdetuista juurista voi valmistaa myös kahvinkorviketta.
Voikukka on hyvä C- ja A-vitamiinien sekä raudan ja kalsiumin lähde.
Vuohenputki (Aegopodium podagraria)
Nuoret kevätversot ovat pieneksi silputtuna hyvää salaattiainesta ja niitä voi käyttää myös lämpimiin ruokiin pinaatin tapaan. Mitä nuorempi ja suppuisempi verso, sen parempi. Vanhetessa lehtien maku muuttuu kitkeräksi, mutta satokautta voidaan pidentää kasvustoa välillä niittämällä.
Vuohenputkea voidaan säilöä kuivaamalla tai pakastamalla tuoreena. Kuivattuna se soveltuu mausteeksi sekä yrttiviherjauheisiin tai yrttisuolasekoituksiin.
Lisääyrttien ja marjojen yms keruusta
Hyviä vinkkejä, esim. voit laittaa nokkosen juurta talveksi ruukkuun ja kasvattaa versoja
2. toukokuuta 2010
Raw Cashew "Cheeze"
Raw Cashew "Cheeze"
lähde
Ingredients (use vegan versions):
1 1/2 cups cashews (not salted, not roasted)
1/4 to 1 cup water
1-2 cloves garlic finely minced
1 teaspoon salt
couple dashes black pepper
Directions:
Place the cashews in a medium sized bowl. Fill water two inches above cashews. It doesn't matter if some float, and most won't. Soak for two hours.
Now drain the cashews. Place in a blender or food processor with some, not all, of the water and add the rest of the ingredients.
Blend until smooth-like. Then scrape into a bowl and cover. Set in a cool place for 24 hours. The "cheeze" will set and become firmer by the next day. Then it lasts about a week in the fridge.
This is so delicious! I always pick at it while I'm processing. It is hard to wait the whole day! Use in place of ricotta, cream cheese, sliced cheese...etc.
Makes: 4-8 servings, Preparation time: 1 day
lähde
Ingredients (use vegan versions):
1 1/2 cups cashews (not salted, not roasted)
1/4 to 1 cup water
1-2 cloves garlic finely minced
1 teaspoon salt
couple dashes black pepper
Directions:
Place the cashews in a medium sized bowl. Fill water two inches above cashews. It doesn't matter if some float, and most won't. Soak for two hours.
Now drain the cashews. Place in a blender or food processor with some, not all, of the water and add the rest of the ingredients.
Blend until smooth-like. Then scrape into a bowl and cover. Set in a cool place for 24 hours. The "cheeze" will set and become firmer by the next day. Then it lasts about a week in the fridge.
This is so delicious! I always pick at it while I'm processing. It is hard to wait the whole day! Use in place of ricotta, cream cheese, sliced cheese...etc.
Makes: 4-8 servings, Preparation time: 1 day
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)